9 LUKU.

Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele — sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä — 2 Kor. 11:31.
2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Room. 10:1.
3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, 2 Moos. 32:32.
4. ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; 2 Moos. 4:22. 19:5. 24:16. 5 Moos. 7:6. 14:1. Ps. 147:19. Jer. 31:9. Ap.t. 2:39. 3:25.
5. heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! 5 Moos. 10:15. Matt. 1:1. Luuk. 3:23. Joh. 1:1. Room. 1:25. Hebr. 1:8-9.

6. Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, 4 Moos. 23:19. Room. 2:28-29. 3:3. Gal. 6:16. 2 Tim. 2:13. Ilm. 2:9.
7. eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset"; 1 Moos. 21:12. Joh. 8:39. Hebr. 11:18.
8. se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. Gal. 3:29. 4:28.
9. Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika". 1 Moos. 18:10,14.
10. Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista; 1 Moos. 25:21.
11. ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin — että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden —
12. sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa", 1 Moos. 25:23.
13. niinkuin kirjoitettu on:

"Jaakobia minä rakastin,
mutta Eesauta minä vihasin". Ps. 47:5. Mal. 1:2-3.

14. Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se! 5 Moos. 32:4. 2 Aikak. 19:7. Job 8:3. 34:10. Ps. 92:16. Room. 3:5.
15. Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan". 2 Moos. 33:19.
16. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Ef. 2:8-9.
17. Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä". 2 Moos. 9:16.
18. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. 2 Moos. 4:21.
19. Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?" Job 23:13. Dan. 4:32.
20. Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?" Job 33:13. Jes. 45:9. 64:8. Jer. 18:6.
21. Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? 2 Tim. 2:20.

22. Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, Room. 2:4-5.
23. ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
24. Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista, Room. 3:29.
25. niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo:

"Minä olen kutsuva kansakseni sen,
joka ei ollut minun kansani,
ja rakkaakseni sen,
joka ei ollut minun rakkaani. Hoos. 2:23. 1 Piet. 2:10.
26. Ja on tapahtuva,
että siinä paikassa, jossa heille on sanottu:
'Te ette ole minun kansani',
siinä heitä kutsutaan
elävän Jumalan lapsiksi." Hoos. 1:10.

27. Mutta Esaias huudahtaa Israelista:

"Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan
kuin meren hiekka,
niin pelastuu heistä vain jäännös. 1 Moos. 22:17. Jes. 10:22-23. Room. 11:5.
28. Sillä sanansa on Herra toteuttava
maan päällä lopullisesti ja rutosti."

29. Niinkuin Esaias myös on ennustanut:

"Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt
meille siementä,
niin meidän olisi käynyt
niinkuin Sodoman,
ja me olisimme tulleet
Gomorran kaltaisiksi". 1 Moos. 19:24-25. Jes. 1:9. Jer. 50:40.

30. Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; Room. 10:20.
31. mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Room. 10:2-3. 11:7. Gal. 5:4.
32. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, 1 Kor. 1:23.
33. niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu". Ps. 118:22. Jes. 8:14. 28:16. Matt. 21:42. Luuk. 2:34. Ap.t. 10:43. Room. 10:11. 1 Piet. 2:6-8.